Kansallisarkisto on ilmoittanut aloittavansa suunnittelun useista toimipisteistä luopumiseksi ja kertonut panostavansa palvelujen kokonaisvaltaiseen digitalisointiin. Syyksi on ilmoitettu valtionhallinnon säästötarpeet ja arkistojen käytössä tapahtuneet muutokset. Suunnitelmat on tehty ottamatta huomioon käyttäjien erilaisia tarpeita ja kuulematta erityisesti arkistoja käyttäviä historian ja lähialojen tutkijoita, joille kysymys on työnteon edellytyksistä ja elinkeinosta.
Suomen Historiallinen Seura ehdottaa, että Kansallisarkisto ottaa suunnitelmissaan aikalisän ja että niistä toteutetaan puolueeton ja läpinäkyvä kokonaisvaikutusten arviointi. Siinä on selvitettävä digitoinnin ja digitaalisen säilyttämisen pitkäaikaiskustannukset sekä vaikutukset tutkimuksen vapauden toteutumiseen ja tarkasteltava keskittämisen turvallisuuspoliittisia näkökohtia. Kansallisarkisto tulisi myös velvoittaa suunnittelemaan palveluitaan yhteistyössä käyttäjien kanssa. Tässä opetus- ja kulttuuriministeriön olisi otettava johtava rooli.
Kansallisarkiston digitaalisissa palveluissa on vakavia puutteita. Arkistoaineistoja on digitoitu 5–10 prosenttia. Digitaalisen toimittamisen malli on otettu käyttöön Hämeenlinnan, Turun ja Vaasan toimipisteissä. Se hidastaa ja vaikeuttaa jo nyt monien tutkijoiden työskentelyä. Arkistoyksiköitä voi tilata maksutta vain yhden kerrallaan, ja toimitus kestää enimmillään kaksi viikkoa. Tutkijoiden on kuitenkin yleensä käytävä läpi kymmeniä, jopa satoja arkistoyksiköitä tutkimustaan varten. Käyttörajoitettuja aineistoja voi lukea ainoastaan Kansallisarkiston toimipisteissä.
Kansallisarkiston nykylinjaukset uhkaavat Suomen historian tutkimusta ja rajoittavat merkittävästi tieteen vapautta. Itsepalveluasiointiviikot ja avoimet tutkijasalipäivät eivät tilannetta juuri helpota. Tutkijat eivät voi suunnitella opetustaan, konferensseihin osallistumista ja hallintotöidensä aikatauluja sen mukaan, milloin Kansallisarkiston toimipisteessä on itsepalveluasiointiviikko. Digitaaliset palvelut tulisi nähdä täydennyksenä, eikä niiden tulisi johtaa perustoiminnan alasajoon.
Aineistojen digitointi ja digitaalinen säilyttäminen on kallista. Jyväskylän, Oulun ja Joensuun toimipisteiden lakkautussuunnitelmissa on vedottu säästötarpeisiin. Lakkautukset edellyttävät kuitenkin Mikkelin keskusarkiston laajentamista. Epäilemättä Mikkelin vuokrakustannukset nousevat samalla. Kun myös digitoiminen ja digitaalinen säilyttäminen vaatii entistä enemmän taloudellisia resursseja ja kun Kansallisarkistossa on suunnitteilla muitakin uusia digitaalisia palveluita, on kysyttävä, mitkä ovat muutosten pitkäaikaiset taloudelliset vaikutukset.
Kansallisarkisto on vedonnut kävijämäärien laskuun. On selvää, että kävijämäärät ovat laskeneet, kun esimerkiksi sukututkijoille tärkeitä aineistokokonaisuuksia on digitoitu. Kävijämääriä ei tulisi kuitenkaan verrata digitointien määriin, koska kyse on kahdesta täysin eri asiasta. Digitointia on tehty myös Kansallisarkiston omasta, ei vain käyttäjien aloitteesta. Toiseksi myös tutkijasalitilaukset on tehtävä digitaalisesti. Lisäksi digitaalisia aineistoja käytetään opetuksessa, ja niihin voi palata yhä uudelleen, mikä vaikuttaa tilastoihin.
Viranomaisena Kansallisarkiston toiminnan on oltava läpinäkyvää. Nyt tehdyt suunnitelmat on kuitenkin tuotu yhdelle merkittävimmistä Kansallisarkiston käyttäjäryhmistä yllätyksenä. Vielä ei ole liian myöhäistä käydä avointa keskustelua, jossa on mahdollista myös muuttaa suunnitelmia.
Lisätietoja: Puheenjohtaja, professori Anu Lahtinen, anu.z.lahtinen@helsinki.fi
Toiminnanjohtaja Sari Aalto, shs@histseura.fi
Finska Historiska Samfundet föreslår ett uppehåll i Riksarkivets planer och en opartisk helhetsbedömning av konsekvenserna
Riksarkivet har meddelat att man inleder planeringen för att lägga ned flera av sina verksamhetsställen och att man satsar på en omfattande digitalisering av sina tjänster. Som skäl har man angett sparkrav inom statsförvaltningen och förändringar i arkivens användning. Planerna har utarbetats utan att ta hänsyn till användarnas olika behov och utan att särskilt rådfråga forskare inom historia och närliggande ämnesområden, för vilka frågan rör arbetsförutsättningar och försörjning.
Finska Historiska Samfundetföreslår att Riksarkivet gör ett uppehåll i sina planer och att en opartisk och transparent helhetsbedömning av konsekvenserna genomförs. I denna bör de långsiktiga kostnaderna för digitalisering och digitalt bevarande analyseras, liksom effekterna på forskningsfriheten och de säkerhetspolitiska aspekterna av centraliseringen. Riksarkivet bör också åläggas att planera sina tjänster i samarbete med användarna. Här bör undervisnings- och kulturministeriet ta en ledande roll.
Det finns allvarliga brister i Riksarkivets digitala tjänster. Endast 5–10 procent av arkivmaterialet har digitaliserats. Modellen för digital leverans har införts vid kontoren i Tavastehus, Åbo och Vasa. Detta fördröjer och försvårar redan nu många forskares arbete. Arkivmaterial kan endast beställas kostnadsfritt en enhet i taget och leveransen kan ta upp till två veckor. Forskare måste dock vanligtvis gå igenom tiotals, till och med hundratals arkivenheter för sin forskning. Material med begränsad tillgång kan endast läsas på Riksarkivets verksamhetsställen.
Riksarkivets nuvarande riktlinjer hotar forskningen om Finlands historia och inskränker den vetenskapliga friheten avsevärt. Självbetjäningsveckorna och de öppna dagarna i forskarsalarna underlättar inte situationen nämnvärt. Forskare kan inte planera sin undervisning, sitt deltagande i konferenser och sina administrativa uppgifter i enlighet med Riksarkivets självbetjäningsveckor. Digitala tjänster bör ses som ett komplement och inte leda till en nedskärning av den grundläggande verksamheten.
Digitalisering och digitalt bevarande av material är kostsamt. I planerna på att lägga ned verksamhetsställen i Jyväskylä, Uleåborg och Joensuu har man hänvisat till behovet av besparingar. Nedläggningarna förutsätter dock en utbyggnad av centralarkivet i S:t Michel. Utan tvekan kommer hyreskostnaderna i S:t Michel att stiga i samband med detta. Eftersom digitalisering och digitalt bevarande kräver allt större ekonomiska resurser och eftersom Riksarkivet planerar ytterligare nya digitala tjänster, bör man fråga sig vilka de långsiktiga ekonomiska konsekvenserna blir.
Riksarkivet har hänvisat till det minskade antalet besökare. Det är uppenbart att antalet besökare har minskat, eftersom exempelvis de samlingar som är viktiga för släktforskare har digitaliserats. Besökarantalet bör dock inte jämföras med antalet digitaliseringar, eftersom det rör sig om två helt olika saker. Digitaliseringen har också genomförts på Riksarkivets eget initiativ, inte bara på användarnas begäran. För det andra måste även beställningar av arkivmaterial till forskarsalarna göras digitalt. Dessutom används digitalt material i undervisningen och det kan användas upprepade gånger, vilket påverkar statistiken.
I sin roll som myndighet måste Riksarkivet bedriva en transparent verksamhet. De planer som nu lagts fram har dock kommit som en överraskning för en av dess viktigaste användargrupper. Det är ännu inte för sent att föra en öppen diskussion där det också finns möjlighet att ändra planerna.
Mera information: Ordförande, professor Anu Lahtinen, anu.z.lahtinen@helsinki.fi
Verksamhetsledaren Sari Aalto, shs@histseura.fi,
- Kategoriat:
- Tiedotteet
- Julkaistu: